Mistä kaikki alkoi?.jpg)
Odotas kun kuulet koko tarinan... päivitämme sivuja tiuhaan ja kohta täältä löytyy tarina Veerasta ja Laurista. Yhteinen tarinamme alkoi keskiviikkona 27. joulukuuta Jyväskylän ammattikorkeakoulun pihalta. Se oli sama päivä, jolloin Lauri sai tutkintotodistuksen koulusta.
Valmistumispäivä - ensitapaaminen keskiviikko 27.joulukuuta
(yhden tutun nimi muutettu)
Lauri: Ajoin koulun parkkipaikalle. Koululla oli vain kaksi työntekijää paikalla: Puukon Tarmo ja Puikkosen Pirjo. Soitin Pirjolle, jonka kanssa oli sovittu oven avaamisesta ja papereiden antamisesta. Tarmo sattui paikalle ja oli ensimmäinen, joka pääsi onnittelemaan minua valmistumisen johdosta.
Olin yhden tutun kanssa sopinut, että tuon hänelle OS X -käyttöjärjestelmän samalla reissulla kun käyn hakemassa paperit. Odottelin hetken koulun pihassa ja kohta tämä jo tulikin autolla paikalle hakemaan käyttistä, joka oli minulla poltettuna DVD:lle. Jäimme juttelemaan meitä molempia kiinnostavasta aiheesta (OS X) ja muistakin kuulumisista.
Hetken päästä Veera tuli autolta ja liittyi keskusteluun. Veera kysyi mitä minä oikein teen. Kerroin opiskeluiden päättymisestä ja sanoin olevani yrittäjä. Kysyin sitten Veeralta saman kysymyksen ja Veera kertoi olevansa hyvinvointiohjaaja. Kysyin mitä se tarkoitti ja Veera kertoi sen verran, että kiinnostuin asiasta ja halusin aloittaa Veeran hyvinvointiasiakkaana. Sovimme tapaamisen ja kaverini ja Veera lähtivät jatkamaan matkaansa ja minä lähdin kotiin.
Huomasin jo ensitapaamisen jälkeen miettiväni, että olipas Veera tosi mukava ja fiksu tyttö. Veera oli onnistunut tekemään minuun lähtemättömän vaikutuksen rohkealla ja määrätietoisella tavallaan kertoa omasta työstään itsenäisenä hyvinvointiohjaajayrittäjänä.
Veera: Kamala kiire. Oli tuotteita toimitettavana ja olin autossa mukana. "käydään nopeasti nappaamassa se" sanoi poikaystäväni Ville (nimi muutettu). Päätin jäädä autoon odottamaan. Siinä kesti ja kesti ja kesti ja kesti. "äh olkoon..." ja ajattelin että on vähemmän tylsää jos vaan vaikka kuuntelen. Tai ehkä saisin Villen nopeammin lähtemään.."
"mitä ihmettä toi tyyppi tekee.."
"Yrittäjä! 24v ja yrittäjä! Aika siisti juttu. Siitähän voisi tulla tosi mielenkiintoinen asiakas...."
sovittiin tapaaminen ja jostain selvisi ettei Lauri seurustele..kai se oli sivulauseessa 'ja kun ei seurustele on helppo olla yrittäjä..'
"Miten IHMEESSÄ voi olla mahdollista että tuollainen kaveri ei seurustele?! Komea, itsenäinen, ylpeä siitä mitä tekee, selvästi ahkera ja aikaansaava, itsevarma... Sanalla sanoen tosi mukava tyyppi. Kaveri parka, ehkä naiset ei vaan tajua?"
Paluu realismiin ja maan pinnalle. Huitaisin ajatukset mielestä kuin häiriköivän kärpäsen kesähelteellä ja jatkoin sitä päivää...
Hyvinvointiohjelman tekeminen
Lauri: Olimme sopineet, että tulen käymään Veeran luona ja Veera tekisi minulle hyvinvointiohjelman. Minulla oli tarkat ohjeet Veeran asunnolle, jotka olin saanut häneltä tekstiviestinä. Tulin autolla ja löysinkin hyvin perille. Veeran ja hänen poikaystävänsä Villen kämppä oli jonkin verran sotkuinen varsinkin olohuoneesta, joka näytti lähinnä Villen ATK/elektroniikka-työpajalta.
Ville oli jo saanut asennettua OS/X:n ja esitteli sitä minulle. Keskustelimme tietokoneista, kunnes Veera tuli "varastamaan" minut Villeltä ja aloitimme hyvinvointiohjelman tekemisen. Kun ohjelma oli valmis katsoimme Veeran kanssa kuvia matkoilta (Veera oli matkustellut paljon!). Lähdin kotiin ja sovimme, että Veera tuo minulle tuotteita keltinmäkeen seuraavana perjantaina, kun silloin oli Veeralle oli tulossa tilaus, jonka mukana uutta ihanaa cookies&cream-makuista pirtelöä.
Olin innoissani uudesta hyvinvointiohjaajastani ja tuskin maltoin odottaa perjantaita, että pääsisin aloittamaan hyvinvointiohjelman.
Veera: Joulukuussa 2006 oli Laurille ravinto-ohjelman tekeminen. Siinä määriteltiin mitä tavotteita hänellä on (piti saada kiloja pois) ja sovittiin milloinka aloitetaan. Mukisematta ja yhtään köhimättä hintaa Lauri lähti minun ohjattavakseni ja seurattavakseni. Ravinto-tuotteet tuli Laurille yllätyksenä, hän olisi maksanut saman hinnan jo pelkästä ohjauksesta! (tai näin minulle ainakin jälkikäteen kertoi) Olin siis onnistunut "myymään" itseni loistavasti.
Heti asiakkuuden alettua päätin, että tälle asiakkaalle teen maailman parhaan seurannan. Niin hyvin että voin olla itsestäni TODELLA ylpeä. Siitä seurauksena soittelin Laurille vähintään kerran viikossa. Aluksi useampaan otteeseen - jostain syystä jutteleminen tuolle tyypille oli ihan tavattoman helppoa, ja mukavaa.
Tuotelähetys saapuu - perjantai 5.1.2007
Lauri: Odottelin Veeraa Keltinmäellä asunnossani. Kaverit olivat myös tulossa illalla saunomaan ja jännitin vähän, että ehtisikö Veera tuoda sitä ennen tuotteet minulle. Veera oli Villen takia aika lailla myöhässä (Mio oli kyydissä) Veera sitten ehti kuitenkin ennen saunojia ja toi tuotteet minulle. Veeralla olisi ollut aika kiire, mutta sain hänet jäämään kuitenkin hetkeksi ja kertomaan hieman tuotteista ja ohjeista. Sain Veeralta hyvät ohjeet ja pääsin aloittamaan ohjelman saman tien.
Koska minulla ei ollut vakaa, sovimme että käyn Veeran luona ottamassa mittoja. Seuraavan kerran pääsin Veeran luona käymään siis tiistaina, jolloin ottaisin mitat. Veera myös kutsui minut aamuklubin avajaisiin sunnuntaiksi ja lupasin tulla.
Veera: Asiakas kyseli, tottakai vastasin! takaraivossa pyöri Villen kärttyisä nalkutus siitä kun kestää..blaah. Asiakas on aina hoidettava hyvin. SIISTI KÄMPPÄ!! Uskomatonta!! kunpa Villekin...
Aamuklubin avajaiset - sunnuntai 7.1.2007
Lauri: Veera oli perustamassa aamiasklubia. Se ainakin kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja siksi olin päättänyt tulla avajaisiin katsomaan, mistä klubissa oikein on kysymys. Klubin avajaisiin tuli Veeran asiakkaita, joita en tuntenut ennestään. Siellä oli myös Ville ja joitain hänen ja Veeran kavereitaan. Mukana oli myös Veeran ylälinjaa - Aino Kainulainen. Hän piti puheenvuoron ja kertoi hieman klubin tarkoituksesta ja onnitteli Veeraa sen perustamisesta.
Avajaisissa oli kivaa ja olisin mielelläni tullut vaikka joka aamu klubille, mutta kun asuin niin kaukana... Keltinmäestä asti ei joka aamu millään tulisi Kuokkalaan asti aamiaiselle. Piti vain hyväksyä tilanne ja todeta, että minusta ei tule klubin vakioasiakasta... ainakaan toistaiseksi. Voisin kuitenkin käydä ottamassa mittoja ja käymässä vaa'alla - ja samalla klubilla - ainakin kerran viikossa. :)
Veera: Aika pian perustin Humppakujalle sitten Nutrition Clubin, eli aamiaisklubin jossa tarjoilin klubilaisilleni ravitsevia aamiaispirtelöitä aamupalaksi. Laurista tuli vakio asiakas - heti kun oli muuttanut melkein naapuriin asumaan. Klubin kantavia ideoita on, että klubilaiset eivät ole vain asiakkaita, vaan klubilaisia. Heistä pitäisi välittää ja huolehtia kuin perheenjäsenistä. Minusta ja kaikista klubilaisistani tulikin hyviä ystäviä. Lauri mukaan lukien. Itse olin ottanut ohjenuorakseni että klubilaisia tulisi rakastaa. Siis ihan oikeasti rakastaa. Sillä keinoin tarkoituksenani oli luoda klubille mukava ja lämmin tunnelma, jossa mielestäni onnistuinkin loitavasti. :)
Muutto Kuokkalaan - 1.2.2007
Lauri: Jo jonkin aikaa mielessä oli ollut ajatus, että Keltinmäestä olisi päästävä pois - jonnekin lähemmäksi keskustaa. Siitä asti, kun olin käynyt Veeran aamuklubilla, olin alkanut toivoa, että uusi asunto löytyisi jostain lutakon tai kuokkalan seudulta - läheltä aamuklubia. ;)
Eipä mennyt aikaakaan, kun Miika soitteli ja ehdotti, että etsittäisiin vähän isompi kämppä yhdessä. Tämä sopi minulle hyvin - olin jo muutenkin ajatellut muuttamista, ja nyt siihen tuli hyvä tilaisuus, kun voisi saada Miikan kanssa kimppakämpän hieman halvemmalla!
Helmikuun alusta sitten muutimme. Kovan etsinnän jälkeen Kuokkalan Suuruspäästä löytyi edullinen kolmio minulle ja Miikalle. Paikka oli mitä paras. Työpaikalle ei ollut kuin lyhyt kävelymatka Kuokkalan sillan yli, voisin käydä Kuokkalan kuntosalilla (jossa ei sitten tullut kuitenkaan käytyä) ja mikä parasta - Veeran aamuklubi oli nyt aivan lähellä ja voisin alkaa käymään siellä säännöllisesti!! :D
Kevät eteni ja Laurista ja Veerasta alkoi tulla hyvät ystävät. He asuivat nyt aivan toistensa naapurissa ja näkivät toisiaan lähes joka aamu aamuklubilla.
Veera: Aamusta aamuun Lauri raahautui paikalle, satoi tai paistoi. Oli ulkona -30 tai satoi vettä... Ja tästä olin varsin ihmeissäni ja tyytyväinen: "vitsi! Olen onnistunut klubissani näin hyvin!" Joka aamu keskusteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä: työt, Jumala, Herbalife, ravintsemus, liikunta, musiikki, matkustelu, ihmissuhteet... Pikkuhiljaa Laurista alkoi muodostumaan minulle erittäin tärkeä ystävä.
Klubilla kävi vierailulla Laurin äiti, ja samalla reissulla Laurista tuli minun jälleenmyyjäni. Teijasta tuli Laurin asiakas. Paria päivää myöhemmin lupasin toimittaa Laurille pari purkkia jotka oli tarkoitus jatkotoimittaa Teijalle. Yhtenä iltana kun sitten olin saanut lupaamani purkit, ja halusin päästä ulos tuulettumaan lähdin lyhyelle iltalenkille Laurin ja Miikan luo Suuruspääntielle.
Reissullani jäin suustani kiinni ja aiheet kääntyivät ihmissuhteisiin. Itse seurustelin tuolloin entisen poikaystäväni kanssa. Olimme olleet yhdessä siitä asti olin olin 16-vuotias ja suhde ei ollut pitkään aikaan toiminut kunnolla. Olin yrittänyt kaikkeni jotta saisin sen toimimaan, mutta jokin vain tuntui menevän aina pahasti mönkään. Edellinen "paha paikka" oli ollut lokakuussa jossa olin hilkkua vaille lopettanut suhteen. Tuolloin olin alkanut kirjoittamaan listaa otsikolla "millaisen miehen kanssa haluaisin olla?" tarkoituksenani löytää syitä jatkaa silloista suhdettani ja selvittääkseni mitä ihmettä se on mitä minä haluan elämältäni. Tammikuuhun mennessä lista oli paisunut 88 kriteerin/toivomuksen eepokseksi.
Laurin kanssa keskustelu avasi päässäni uuden ajatuksen: "Jos tuollainen tyyppi on olemassa, ehkä tuolla jossain odottaa minua se ihminen joka täyttää listani kaikki kriteerit?" ja näin monta kuukautta myöhemmin uskaltaa jo tunnustaa: "ja vaikka ei ketään täydellistä löytyisikään, tämä tyyppi vaikuttaa juuri sellaiselta ihmiseltä josta olen uneksinut ikäni.."
Kotiinlähtö ei ollut helppoa, mutta kyllä sinnekkin piti mennä. Villen kanssa yhteiseen kotiin, nukkumaan, yksin, kun toinen teki jotain tärkeää hommaa vielä yö-myöhään. Siinä sängyssä maatessa ajatuksen jokaiseen suuntaan poukkoilivat päässä: "Mitä ihmettä minä teen? Olenko todella ansainnut tämän elämän jota elän nyt? Eikö jotain parempaa? Eikö sellaista, että ei olisi koko ajan paha olla? Vuosi toisensa jälkeen?"
Lauri: Suurinpiirtein niihin aikoihin, kun tapasimme Veeran kanssa ensimmäisen kerran, olin kirjoittanut tietokoneelleni (kirjoitan yleensä ajatuksia ylös koneella, koska se on niin paljon nopeampaa kuin käsin kirjoittaminen) ylös asioita, joita haluan elämässäni saavuttaa - harrastuksissa, töissä, yrittäjänä, kotona ja ihmissuhteissa. Lista sisälsi siis paljon asioita elämän eri alueilta. Yksi kohta listalla oli parisuhde. Olin kuvaillut 14 kohdalla nopeasti tärkeimmät asiat, joita toivoin kumppaniltani.
Tutustuin Veeraan yhä paremmin ja Veerasta tuli tärkeä ihminen minulle. Aloin huomata, että mitä enemmän asioita Veerasta tiesin ja Veeraa tunsin, sitä paremmin Veera tuntui täyttävän tuon 14 kohdan listani! Samalla huomasin itsessäni tapahtuvan jotain kummallista. Veera ei ollut vain todella hyvä ystävä, vaan sisälläni oli kasvamassa jotain muutakin - isompia tunteita! Järkeilin kuitenkin itselleni, että ne menevät nopeasti ohi, kun mitään mahdollisuuksia ei ole - Veera on kihloissa jonkun toisen kanssa. Voimme olla vain ystäviä.
Päätös - 8.2.2007
Veera: Parin viikon sisään eräänä yönä heräsin aamuyöstä n. klo 04 enkä saanut unta. Minua kyllä väsytti, mutta ahdisti tuhat kertaa enemmän. Totesin että NYT tämä pitää päättää! Ei tästä muuten tule mitään! Olen pitkittänyt tätä asiaa jo monta VUOTTA, ei vain päiviä tai viikkoja, vaan VUOSIA.
Luin kaikki päiväkirjani 4 vuoden ajalta. Kirjoitin sivuja sivujen perään. Makasin hereillä sohvalla ja mietin. Itkin, tuskailin ja mietin. Ihminen jota rakastan niin paljon, mutta jonka kanssa en voi olla onnellinen. Ihminen jota en haluaisi satuttaa, mutta jota satutan kuitenkin jos jään elämään "puolittaista" rakkautta. Siinä hereillä maatessani tajusin, että kertaakaan tänä aikana jona minä ja Ville seurustelimme, en ole pystynyt täydellisesti rakastamaan häntä. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta se lista jonka kirjoitin, 88 kohdan eepos, oli silti ollut päässäni. Ilman että tiesin sitä, tai tajusin, olin vaatinut kaikkia niitä 88 kohtaa poikaystältäni.... Ajatelkaa!
Oikea rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, mutta minä en ollut tehnyt sitä! Tiedostamattani olin yrittänyt vääntää Villeä johonkin muottiin, jossa hän tekisi minut onnelliseksi: kuinka väärin sellainen voi olla?! Tajusin myös että KAIKILLA on sellainen lista päässään. Siitä listasta voi tehdä kompromisseja, mutta jos kaikki isoimmat ja tärkeimmät asiat, sydämen asiat, ovat ristiriidassa, ei sellaista elämää voi elää. Elämän suurimmat intohimot on mentävä samaan suntaan, ja minulla ja Villellä ne eivät kohdanneet lähimainkaan. Totesin että nyt tästä pitää tulla loppu. Tämä suhde on lopetettava. Ei Laurin takia, tai sen takia että minun elämääni olisi tulossa jotain "parempaa", vaan koska muuten satutan itseäni ja Villeä hyvin hyvin paljon.
Lauri: Oli torstai-aamu ja raahauduin töihin toimistolle. Yritin tehdä töitä, mutta siitä ei tuntunut tulevan oikein mitään. Ajatukset pyörivät jossain aivan muualla. Olin ollut edellisen yön Humppakujalla! Eilisen myöhään venyneen asiakas/peli-illan päätteeksi olin Veeran suostutteluista ("huomenna kuitenkin tulisit aamulla klubille..") jäänyt yöksi Veeran luo. Jäämistä helpotti se, että myös Heidi - Veeran ystävä ja asiakas, oli päättänyt jäädä yöksi. Keskustelimme lähes koko yön Heidin kanssa olohuoneessa, kun Veera nukkui Villen kanssa makkarissa. Aamulla herätessä en osannut ajatella kuin yhtä asiaa - Veeraa!
Kuten arvata saattaa, seuraavana aamuna siis ei ajatus oikein luistanut työasioissa. Lounaalla yhtiökumppanini Joonan kanssa sitten päätin purkaa hieman tunteitani:
"Voi ei, mitä oikein teen!? Olen aivan korviani myöten ihastunut Veeraan.. en muista milloin viimeksi on tuntunut tältä!" - selitän Joonalle ruokatunnilla pizzeriassa.. olen ollut Veeran luona aamuklubilla enkä enää voi kieltää, mitä sisälläni tapahtuu.
... mutta ei, "nämä on vain tunteita, ja menevät kyllä ohi. Veera on varattu, hyväksyn vain tilanteen ja unohdan tunteet, voimmehan olla ystäviä.."
"Niinpä tietysti".. kuuluu Joonan sarkastinen vastaus..
"Nyt tiedän! Tämä johtuu siitä, että unohdin siitä listaltani yhden TÄRKEÄN kohdan. Unohdin kirjoittaa listaan, että tämä unelmakumppani 'On vapaa'!". Päätin lisätä kyseisen kohdan listaani ja ajattelin, että ehkä seuraava, joka osuu kohdalle täyttää myös tämän kriteerin.
Villen yllätyssyntymäpäivät - 9.2.2007
Lauri: Olin ollut mukana järjestämässä Villen syntymäpäiväjuhlia, olihan hän kuitenkin hyvän ystäväni poikaystävä. Yllätysjuhlat oli määrä pitää sinä päivänä ja juhlapaikkana oli - mikä muukaan kuin - iso uusi asunto Suuruspääntiellä! Siellä olisi tilaa isommallekin porukalle juhlia ja mikä parasta, yllätys olisi helppo järjestää. Ajatuksena oli, että kutsun Villen korjaamaan ongelmaa WLAN-laitteessani. Se menisi varmasti lävitse, kun Ville on hulluna kaikenlaisten laitteiden korjaamiseen ja tulisi varmasti mielellään auttamaan.
Kaikki menikin juuri niin kuin olimme suunnitelleet! Vieraat tulivat puolta tuntia ennen Villeä paikalle ja olivat valmiina vastaanottamaan WLAN-laitetta korjaamaan tulevan juhlavieraan. ;)
Vietimme hauskan illan keskustellen, syöden ja saunoen.
Illan aikana Veera päätti kertoa minulle päätöksestään, jonka oli edellisenä päivänä tehnyt. Ja mikä paikka synttäreillä olisikaan sen parempi paikka kertoa luottamuksellinen asia kuin... sauna. Niinpä, olimme Veeran kanssa päätyneet saunaan (pyhkeet päällä) kahdestaan! :) Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa oli aika tukalat oltavat, kun yllättäen Veera alkoi kertoa, kuinka huonosti heillä Villen kanssa on mennyt - saunassa kun oli jo muutenkin kuuma!
Yritin pysyä mahdollisimman neutraalina ja olla näyttämättä tunteitani, kun kuuntelin, mitä Veeralla oli sanottavana. En halunnut kannustaa Veeraa eroamaan Villestä, vaikka minusta tuntui todella kovaa siltä, että se olisi oikea vaihtoehto. En halunnut vaikuttaa Veeran päätökseen, eihän se olisi "oikein"! Vaihihkaa yritin kuitenkin kannustaa Veeraa siinä. Kerroin miksi itse olin eronnut puoli vuotta sitten ja kehotin miettimään, pystyykö näkemään itsensä Villen kanssa viiden vuoden päästä.
Illan jälkeen päässä pyöri ajatus, että "En minä kyllä ihan tätä tarkoittanut, kun lisäsin listaani että 'on vapaa'". Seuraavan viikonlopun olin tunteistani ihan sekaisin.
Veera: Sinä päivänä kerroin asiasta Laurille. Hän koitti puhua minua vielä ympäri "oletko nyt ihan varma". Olin aika yllättynyt! :) Mutta ajattelin että niinkai se menee, ystäviä kuin ystäviä. Olin myös yllättynyt tunteesta rinnassani, sitä vihlaisi!! Olin uskotellut itselleni että minulla ei ole mitään tunteita Lauria kohtaan, olinhan kihloissa toisen kanssa, mutta yllätyksekseni Laurin rauhallinen suhtautuminen vihlaisi minua. Ihmettelin tunnetta, enhän voinut välittää toisesta? Eihän se olisi "oikein".
Veeran sitkeä flunssa
Veera: Parin päivän päästä puhuin Villelle. Sanoin että nyt erotaan. Ville sanoi että yritetään vielä. Itkua, ahdistusta, keskustelua.... päätin että "ok, yritetään vielä". Mutta tuosta päätöksestä rintaani ahdisti SYVÄLTÄ. Pintapuolin oli helpottunut olo, mutta syvälle syvälle sattui, ja kovaa. Seurauksena sairastuin ja pahasti. niin pahasti että päädyin sairaalaan tiputukseen.
Ilmeisesti Jumala oli kanssani eri mieltä miten tässä asiassa pitää edetä...hänellä oli meille vähän muunlaisia suunnitelmia.... Sairaalassa minun oli PAKKO ajatella paria viime päivää. PAKKO. En voinut vaan painaa villaisella päätöstäni erota, en voinut asian vain olla. Minun oli pakko ajatella asiaa tarkemmin. Päätin ajatella asiaa myöhemmin....
Kotiin päästyäni olin edelleen surkeassa kunnossa. Kuumetta n. 38 astetta, hädintuskin pääsin vessaan. Äiti kävi tekemässä ruokaa minulla ja Villelle, ja jätti jääkaappiin ruokaa seuraavaa päivää varten. Jotta Ville voisi tehdä minulle recovery-ruokaa.
Seuraavana päivänä pyysin Laurilta elokuva tms. katsottavaa sillä aikaa kun palaudun... ettei mene järki kun joutuu kipeänä vain makaamaan. Lauri lupasi tuoda siirrettävän kovalevynsä lainaan. Samaan aikaa melkein samalla ovenavauksella Ville lähti "pariksi tunniksi" hoitamaan jonkun tutun tietokoneongelmaa. Lauri päätti jäädä seuraksi siksi aikaa. Kolmen tunnin päästä soitin Villelle pahastuuko se jos Lauri tekee minulle ruokaa. Ei kuulemma...ja että menee vielä pari tuntia...
Lauri teki uskomattoman hyvää ruokaa! Mitä?! Tämä ihminenhän siis kokkaan?? Ja samalla ajatus takaraivossa jylläsi.. poikaystävä on jossain tosi "tärkeässä" paikassa kun minä en voi muuta kuin maata sängyllä....ja asiakas tekee minulle ruokaa...nyt on joku asia päälaellaan....
Lauri vieraili luonani sairastaessani 2-4 kertaa. En tarkalleen muista montako kertaa, mutta joka kerta keskustelumme menivät mielenkiintoisemmiksi. Jumala, maailmankaikkeus, kaikki. Aihe josta en ollut puhunu vuosiin. Siis Jumala? Niin. Milloin viimeksi rukoilin? Milloin viimeksi luin raamattua? Milloin viimeksi lauloin ylistyslauluja? Milloin viimeksi keskustelin Jumalan kanssa? Tai yleensäkkään keskustelin?
Tajusin luopuneeni elämäni tärkeimmistä asioista toisen ihmisen takia, tajusin kuinka väärin asiat oli...mutta en vieläkään antanut ajatuksilleni periksi: olin luvannut yrittää.
Lauri: Olin todella huolissani Veerasta, kun kuulin että flunssa oli vienyt sairaalaan asti. Olisin tahtonut nähdä Veeraa, mutta piti odottaa ainakin niin kauan, kunnes Veera pääsisi kotiin. Kun Veera sitten yhtenä aamuna kysyi, olisiko minulla lainata joitakin videoita katsottavaksi, olin heti valmis tuomaan ne Veeralle. Päätin viedä samalla koko ulkoisen kovalevyni lainaan.
Matkalla Veeran luo jännitti ihan hirmuisesti. Mietin mielessäni, että miten oikein osaan enää suhtautua Veeraan ystävänä. Olin kerran jo antanut tunteilleni vallan, kun kuulin, että Veera ja Ville olivat eroamassa. Sitten Veera oli kuitenkin päättänyt vielä jatkaa. Olin lyöty, olin pettynyt ja minuun sattui, mutta olin kuitenkin saanut koottua ajatukseni. Oikeastaan oli parempikin, että olisimme vain ystäviä, siihen tulokseen olin tullut viikonlopun mietinnän jälkeen. En ollut valmis mihinkään vakavaan suhteeseen muutenkaan, vastahan olin eronnut. Näin järkeilin.
Siinä minä sitten olin menossa Veeran luo kovelevy repussa ja pelkäsin, miten onnistuisin olemaan "vain ystävä" Veeralle, niin kuin tähänkin asti. Halusin kuitenkin rakentaa aivan ainutlaatuista ystävyyttämme eteenpäin ja nyt minulla oli siihen oiva tilaisuus. Veisin kovalevyn Veeran luo ja lähtisin töihin.
Tarkoitus oli tosiaan mennä töihin, mutta Ville olikin samaan aikaan lähdössä hoitamaan asioita kaupungille, enkä voinut jättää Veeraa yksin kipeänä kotiin. Eihän hän voinut tuossa tilassa tehdä edes itselleen ruokaa! Keskustelimme Veeran kanssa vaikka mistä sinä päivänä ja seuraavina päivinä, kun kävin Veeran luona "hakemassa kovalevyä takaisin".. ;)
Peli-ilta Veeran luona
Veera: Ville lähti Singaporeen. Päätin kutsua Laurin ja Mion ja Nooran kylään pelaamaan lautapelejä, asia jota rakastan, ja jota Ville inhosi. Laitettiin menevää musiikkia soimaan ja kaikki ruvettiin tanssimaan. Ihan muuten vaan. Eipä meistä juuri kukaan osannut, mutta Mio osasi antaa hyviä vinkkejä miten pystyi tanssimaan vaikka nolottikin. :) Ja me tanssittiin. Salsaa tms. ja meillä oli HAUSKAA. Kaikilla oli hauskaa. Niin tanssi. Asia jota rakastan, ja jota Ville inhosi. Asia josta Ville yritti tykätä vuokseni, mutta ei voinut sille mitään ettei nauttinut siitä.
Lauri jäi lattialle yöksi. En muista tarkkoja (teko)syitä miksi, mutta niin se vain meni. Ja me juteltiin koko yö. Koko yö. Lauri kertoi lukemastaa kirja-sarjasta "Keskusteluja Jumalan kanssa"..
Tämä on aika hauska kirja. Näissä on kaikissa yksi aika hauska luku. Ja Lauri näytti sen minulle:
´Jumala: "Tiedäthän, että minä rakastan sinua" Neal: "Tiedän"´
Ja minä ajattelin "Tiedän. Mutta olen pahoillani. Haluaisin, mutta en juuri nyt voi rakastaa sinua takaisin." ja hymyilin takaisin. Luulen että Lauri ymmärsi mitä se hymy tarkoitti. Se oli ihan kummallista miten kauan olin sen asian tiennyt. Ja se...puhdas rakkauden tunne joka vain virtaa toisesta ihmisestä ettei sitä voi olla tuntematta...vaikka kuinka yrittää olla vain ystävä.. Ei sitä voinut muuta kuin olla kiitollinen siitä että on joku noin ihana ihminen elämässään. Ja vaikka kumpikin tietää ettei saisi rakastaa. Silti rakastaa puhtaasti ja viattomasti. Kertaakaan yrittämättä "viedä" minua keneltäkään pois. Hyväksyen tilanteen jossa on....
Sen yön aikana kuitenkin tajusin että olin kokenut Laurin kanssa jotain mitä en voi koskaan kokea Villen kanssa. Puhdas rakkaus joka ei vaadi mitään takaisin. Rakkaus joka ei tarvitse edes sanoja tai minkäälaisia romanttisia tekoja ilmaistakseen itsensä...
Legendaarinen saunailta - 23.2.2007
Veera: Seuraavana päivänä kirjoitin Villelle sähköpostin jossa ilmoitin syyt miksi me eroamme. Ja että minä ja Ville eroamme. Miksi sähköposti? Se oli ollut koko seurustelumme aikana ainut mediumi jonka kautta olimme voineet keskustella yhtään mistään tärkeästä...Istuin koneen ääressä hiiri "lähetä" napilla yhden tunnin. Kesti yksi tunti ennenkuin sain viestin lähetettyä. Ensimmäinen tunne oli VALTAVA ylitsepursuava ilo! Seuraavana tuli ihan valtava ahdistus siitä että olen satuttanut hyvin hyvin syvästi jotakin niin rakasta ihmistä...mutta samalla ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin puhdasta rakkautta Villeä kohtaan. Rakkautta joka ei vaadi mitään vaan vain rakastaa... ja se oli aika uskomaton olotila. Tunnet rakkautta, ja samalla olet satuttanut sitä ihmistä....
Samana iltana oli Laurin luona saunailta. Legendaarinen saunailta josta vielä puhutaan pitkään :D Päätin etten jää vain kotiin itkemään silmiä päästäni. Minun pitää päästä puhumaan tästä asiasta jonkun kanssa! Ja niinpä päätin lähteä Laurin luo.
Tarina jatkuu.... :)