Kun sielussa soi...

Tällä sivulla saat kurkistella Laurin ja Veeran sielun uumeniin.

VADELMA

Minä kätkin sen salaisuuden

vadelman sisään.

Vadelmaan minä sen piilotin.

Punoin ja punastelin,

kunnes valmista tuli.

Ei sitä tuulet ja tyrskyt löydä,

sehän on piilossa!

Maaemo joskus sen löytää saa,

kunhan karhut ensin vähän

ravistelevat pensaita,

ja talven jälkeen

saa uusi vadelma

ponnistaa pinnalle:

"Hää! Tiesittekös mikä minuun kätkeytyy?!

Se on salaisuus,

enkä varmana kerro!"

MARJASSA

Puristan ja pinnistän

enkä varmana päästä irti!

Tuo ihminen koittaa tarrata,

repiä irti kannasta, suuhunsa lykätä.

Mut ehei!

Periksi ei anneta!

Maahan minä tahdon,

en soppaan, sotkuun tai soseeseen!

Höpsökö olet?

Päästä irti, päästä.

Noin kun tuo huitoo,

läpi sormien livahdat,

maahan tipahdat;

Maaemon tykö.

Hip hei!

tänne putosin jo,

päästä irti hei!

Täällä mä kasvatan

ainakin kymmenen tainta.

VATTU

Oh livahdin

välistä hampaiden.

Hapot ei minuun pysty,

mutta mujellus mua pyörryttää.

Möngin ja ujellan

kunnes valoa näkyy.

Metsän pohjaan tömähdän,

hyvään maahan uppoan.

Oi maaemo, emosein.

Kanssasi parit taimet jo tein!