Meillä on takapihalla pikkuinen metikkö. 
tajusin sen tänään kun Markus juoksi sinne Ilmarin perässä. Se on täynnä pieniä 120cm korkuisia kuusia, pikkuisia polkuja ja heinää ja kukkia. Juuri sopiva pikkuiselle miehelle. 
Ja Markus oli tottakai innoissaan! Kiljui riemusta!
…se ei ole sitä. Keskisuomalaisen elokuva-arvostelut ovat siitä hauskoja, että en ole vielä kovinkaa montaa kertaa ollut niiden kanssa samaa mieltä. Joka ikinen kerta, kun Marko mollaa jonkin leffan maar rakoon kaloille syötettäväksi, se on mielestäni ollut aivan mahtava elokuva. (jos olen nähnyt sen) Esimerkiksi viime sunnuntaina neloselta tullut “Click!”…..
Oli elokuvassa ainakin yksi kohtaus jossa oli yksi mauttomuus, mutta muuten elokuva oli kyllä hauska. Ja koskettava. Loppupuolella itkin silmät päästäni. (okei olen raskaana….) mutta siis. Mahtava elokuva.
Tajusin juuri Markuksesta yhden uskomattoman asian.
Uskomaton sikäli, koska en ole kuullut kovinkaan monista taaperoista jotka antavat tuntemattomille haleja…ihan vain koska haluavat halata. Vähän niinkuin rakkaudenosoitusena. Oikeastaan Markus taitaa olla ainut.
Toki Markus halailee ihanasti kaikkia tuttuja ja rakkaita kuten äitiä ja iskää, mutta pari erikoistapausta löytyy…
Tässä mitä tulee äkkiä mieleen:
Mummi ja Ukin ollessa vierailulla Fuengirolassa (huhtikuun alussa) olimme juuri menossa piiitkän reissun päätteeksi kotiin ja olimme sanomassa pihalla hyviä öitä. Ukki ja Mummi olivat olleet vasta pari päivää, mutta rättiväsynyt Markus halusi ehdottomasti (kädet ojossa) Ukin syliin. Markus antoi Ukille piiiiiiiitkän ja ihanan halin, pää olkapäälle painuen ja kädet kaulan ympärille rutistaen. Vierestä katsottuna se oli super söpöä- Äiditä se oli varsin kummallista, joskin todella ihanaa.
Saavuttuamme Fuengirolasta Suomeen Markus antoi Ilmari-enolle ensimmäisen kotonaolo-tunnin aikana lämpimän rutistuksen. Samanlainen kuin Ukille, mutta toki pienemmälle miehelle (Ilmari on 4,5v) se oli oikeastaan niinkuin aikuiset halaa. Ajattelin silloin, että ehkäpä Markus muistaa Ilmarin, ja kun Ilmari on niin pieni niin siksi. Ja koska Ilmari itsekkin oli antamassa Markukselle koko ajan pusuja. Hauskaa vain, kun Markus heti nappasi ajatuksesta kiinni ja antoi moneen kertaan vielä oma-aloitteisesti haleja sinä ja nyt monena seuraavanakin päivänä. Ja vieläkin haleja jaellaan…
Meillä oli Lauantaina pieni Elsa-tyttö hoidossa. Elsa on Markusta puolisen vuotta vanhempi, ja samalla tavalla kuin Markus: Elsa oli ihan hiljaa vieraiden seurassa ja todella arka meille tullessa. Mutta…ulos lähtiessämme Markus meni halaamaan Elsaa! Ihan kuin kannustukseksi! Tosin todella ujosti ja arasti, mutta kuitenkin… Ja kauanko lapset olivat toisensa tunteneet? Noin kymmenen minuuttia.
Kyllä kaiken muun voi selostaa ihan normaalina, mutta että vajaa puolitoista vuotias pikkumies osaa sympatiseerata toisen pienen tunteita noin fiksusti, ja vielä lohduttaa noin ihanasti kaveria, niin minusta se on jo jotain uskomatonta. Ja ihanaa.
Ehkä se on normaalia. Minusta se on kyllä tosi mahtava lahja. Tuollainen halipankki joka halailee välillä vain toisten iloksi.
Markuksen halit kyllä todella tuntuu siltä kuin hän sanoisi “minä rakastan sinua”. Puheesta ei vielä mitään tajua, mutta elekieli on päivänselvää. Ihana pikkumies!
Ja tämän siis kirjoitti erittäin raskaana oleva lapsiaan syvästi rakastava äiti. Pehmosöpöily annettakoon siis anteeksi…
Tässä pari ihanaa kuvaa meidän ihanasta kaksikosta puuhissaan:
Teijan ja Raimon piha oli jo tosi mahtavan näköinen ja hiekkalaatikkoonkin oli jo saatu hiekkaa.. vaikkakin oikea hiekka tulee vasta myöhemmin, mutta kyllä tämäkin hiekka kelpasi meille tosi hyvin!
Mummu ja Markus hiekkalaatikolla. Hauskaa oli!
Lauantaina olikin sitten Tiitus-sedän ylioppilasjuhlat! Onnea vielä Tiitus!! Hieno tokari oli! JES!
Markus oli ihan intona pianosta, ja tosi hienosti hän soittikin!! Pitääpä vaikka parin vuoden päästä aloittaa pienen pianistin ura. Markus ainakin nautti pianon soitosta täysin rinnoin ja tosi keskittyneesti.
Keskiviikko-aamuna aamupala oli jotain uskomatonta…. *droool* (samoin kuin edellisillan juhla-aterian…)
Aamupalaan kuului erilaisia siemeniä, jogurttia, tuoretta mehua, muroja, leikkelettä, hedelmiä jne jne….
Tiistai aamuna lähdettiin matkaan unihiekat vielä silmissä. Ensimmäistä kertaa koko talvena ei tarvinnut juosta junaan.. Kerrankin osattiin ottaa kunnolla aikaa!
Laitanpa tässä viime viikoilta hiukan yhteenvetoa..tässä osa 1
Fuengirola jäi kauniina sinne..
Eilen noin klo 17 laskeuduimme hengissä Tampereen lentkentälle, siitäkin huolimatta, että lensimme Ryanairilla. Jes. Olemme siis Suomesssa, ja hengissä!
Matka meni niin hyvin kuin mahdollista ja melkein kaikki tavarat säilyivät ehjinä. Jetron tuliainen jäi Hahniin ja rattaat saivat pienen naarmu. Muuten kaikki ok.
Markus oli super reipas KOKO matkan. Ihana mussukka. Meidän pieni matkamies.
Myöhemmin lisää juttuja ja kuvaa.
Milloin nähtäisiin`?????
